Tänä vuonna olen päättänyt lopettaa odottamisen pahimman tapahtuvan

Tänä vuonna olen päättänyt lopettaa odottamisen pahimman tapahtuvan

Koko vuoden 2022 ajan vietin enemmän aikaa päässäni kuin todellisessa elämässäni jättäen mielikuvitukseni projisoida sen pelkonsa ja ahdistuksensa tulevaisuuteen-mikä voi odottaa vain johtavan lisää Huoli, koska se suodatettiin "Doom and synkkyyden" linssin läpi. Nämä toistuvat ajattelumallit saivat minut myös taittamaan itseäni, kääntämällä keskittymäni sisäänpäin itsensä säilyttämisen keinona, ja sellaisenaan olen menettänyt mahdollisuudet olla yhteydessä rakkaani kanssa.

Häpeä, koska tunnustan sen, annan liian usein viikkojen kulua kirjautumatta sisään perhettäni ja ystäviäni ja annan kokonaiset keskustelut kumppanini kanssa. Lisäksi se ryösti minut niin sanotusti "nykyisestä hetkestä", koska olin liian huolestunut kiinnittämään itseäni tulevaisuuteen, jota ei ole vielä tapahtunut, ja se esti kykyni kokea iloa, koska oletin vain, että huonot asiat vain seuraavat -puku.

Ainoa tämä on, että minulla oli lisääntynyt ahdistuneisuus epävarmuuden ja valtavan määrän yksinäisyyttä, joka on rehellinen, olen saattanut tuoda itselleni. Pahimmin mahdollisten tulosten ajatteleminen ei myöskään suojaa minua pettymyksestä, puhumattakaan siitä. Ja vuoden kuluttua paljon kiistoja, pettymys oli pitänyt sanoa vähiten.

Itse asiassa on vain niin paljon, että lakkaamaton katastrofointi voi saavuttaa ja miksi tänä vuonna pyrin haastamaan negatiiviset ajattelumallini ratkaisemalla lopettamaan pahimman mahdollisen lopputuloksen, joka puolestaan ​​voi korjata pitkäaikaisen pidätyksen epävarmuuden suhteen, mutta vauvan askeleet. Ainakin toivon antavan asioiden kehittyä hyppäämättä johtopäätöksiin.

Toistaiseksi olen onnistunut pitämään tuon lupauksen. Tapaan mitä-jos, jotka vaeltavat tietoisuuteni edessä skeptisesti sen sijaan. Ja vaikka monet näistä ajatuksista onnistuvat silti saamaan vatsani puristumaan, olen välittämässä heitä positiivisella ennakoinnilla, kuten kuvittelemalla seuraavaa tapaamista perheeni kanssa. Ehkä ajan myötä tulen lopulta siihen tosiseikkaan, että tulevaisuus voi myös pitää ilon mahdollisuuden-ja että joskus sen ei aina tarvitse olla saaliin koettaessa.